Vitsiniekan elämää erämailla

Uutta superloonia ahterin alle – Pelituoli tuli taloon!

Uutta superloonia ahterin alle – Pelituoli tuli taloon!

Se uhkasi tämä blogin kirjoittelu jämähtää heti alkutekijöihinsä, kun tuli koko syksy piirreltyä sarjakuvia ja kalavehkeitä rassaillessa.

Siskon nuorimmainen poika käväisi täällä korvessa kylässä ja raahasi mukaansa pelikonsolin. Olin ensalkuun hieman äimänkäkenä, että eikö se justiinsa ollut tarkotus pojan tulla luonnosta nauttimaan eikä televisiota töllöttämään.

Noh teinit on teinejä ja ei heidän tekemisiä kannata liikaa alkaa kyseenalaistamaan etteivät vetäydy kuoreensa. Ajattelinkin vanhana kääpänä sitten vähän tutustua, että mikä siinä “pleikkarissa” niin kovasti nuorisoa viehättää. Ensalkuun oli hiukan hakusessa nappulat ja muut hommat, mutta hyvin tuo osasi vanhankin opettaa jyvälle pelailusta. No sitten siihen pelottavaan osuuteen, eli jämähdin koukkuun tuohon vehkeeseen heti alkutekijöissä. Ei ollut omassa nuoruudessa tälläsiä ja jos olisi ollut niin kyllä mekin oltais niitä päivät pitkät pelailtu. Ihan uskomattoman hienoa kuvaa ja jännittäviä ja koukuttavia pelejä.

No poika kun lähti takasin kotiinsa, niin itse surffasin verkkokauppaan ja tilasin konsolin per heti. En ole jääkiekkomiehiä ikinä ollut, mutta lempipeli on silti nykyään NHL18. Tuossa pääsee internetin yli haastamaan muita pelaajia ja pelaamaan ikäänkuin sarjaa, jossa nousee ylemmäs voittojen myötä. No itse olen vielä sen verran poropeukalo, että ei ole sijoituksen pilviin nousseet, mutta hauskaa on ollut. Myös siskonpojan kanssa pelaillaan melko aktiivisesti ja mikrofoonilla voi puhella vastustajan kanssa. Melkosta on teknologia nykyään.

No tollasen 7 tuntia päivässä kun istuu paikoillaan pelaamassa niin sinähän tuppaa ahteri puutumaan. Olen pelaillut kiikkustuolista ja tuollaiselta puujakkaralta, kun ei sohvaa täällä korvessa ole. Siskonpoika oli heti sitä mieltä että pelituoli kannattaisi hankkia, että sellaisella ei kuulemma pakara puudu ja veri kiertää päähän asti pidemmälläkin istunnolla.

No sellaista siis seuraavaksi hankkimaan. Näitähän oli sitten joka lähtöön ja jokaiseen hintaluokkaan. Hinnat liikkui siinä noin 100€ ja 1500€ välillä eli haarukkaa piisaa. Suurin osa on neonvihreitä ja kirkkaan oransseja ja muita huomioliivejä muistuttavia kapistuksia. Tykkään kyllä sarjakuvissa väreistä, mutta ei oikein istu korpimökkiin neonvihreä tuoli, joten valkkasin ihan perinteisen mustan tuolin. Vinkkiä sain, että materiaalina sitten joko aitoa nahkaa tai kangasta. Keinonahka kuulemma hiostaa niin pirusti ettei erkkikään siinä montaa tuntia istu. Kankainen tuoli sitten tarttui matkaan E-Villestä ja kyllä on muuten mukava istua.

Näin se vaan maailma muuttuu, että pappakin rupesi vanhoilla päivillään konsolipelejä pelailemaan. Ottakaahan muutkin ikäihmiset mallia ja kokeilkaa uutta. Ja jos joku lukijoista pelailee niin lisätkääpä nimimerkki pelipappa sinne ystävälistään.



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *